Monet omaiset, jotka ovat hoitaneet läheisensä hautauksen, tietävät miten raskaita päätösten tekeminen voi olla.
Millainen siunaus tai muistotilaisuus järjestetään? Millainen arkku olisi paras? Keille kaikille täytyy muistaa ilmoittaa kuolemasta ja kutsua hautajaisiin? 

Joskus voi tulla kiistaakin perheenjäsenten kesken asioista. Surukin vaikuttaa ja tekee asioista monesti raskaita. 
Yleensä kaikki toivovat, että vainaja hyväksyisi tehnyt päätökset ja että ne olisi osattu tehdä vainajan tahdon mukaisesti. Mutta mitä jos omaiset eivät ole ehtineet tai halunneet puhua keskenään kuolemaan ja hautaukseen liittyvistä asioista ennakkoon? Tai ehkä niistä on puhuttu, mutta vain ohimennen ja välttelevästi.

On myös tilanteita, että ei ole läheisiä välejä omaisiinsa pitkien välimatkojen tai katkenneiden välien vuoksi. Koetaan mahdollisesti yksinäisyyttä ja ehkä ei haluta olla kellekään harmiksi ja vaivaksi. 
Tämä omaisien taakkaa helpottava näkökulma on tietysti yleisin, kuin suunnitellaan omia hautajaisia. Mutta on muitakin.

​

Omien hautajaisten suunnittelu voi olla omaa surutyötä tai miksei elämäntyötäkin, jos on esimerkiksi jokin sairaus ja oman kuoleman käsittely siitä syystä ajankohtaisempaa.

Me ihmiset havahdutaan aina silloin tällöin siihen, että oma ja muidenkin elemä päättyy joskus. Kuolema aiheena tietyllä tavalla kiinnostaa meitä kaikkia. Omien hautajaisten suunnittelu voi olla hyvin mielenkiintoinen matka omiin ajattelutapoihin ja siihen mikä on todella tärkeää. Eli elämä itsessään.

Kun omat hautajaisensa on suunnitellut valmiiksi, on tehnyt suuren palveluksen ensisijaisesti itselleen, koska suunnittelun aikana on prosessoinut mielessään asioita kuolemaan liittyen. Yleensä se koetaan vapauttavana ja palkitsevana. Sitä kautta se lisää tyytyväisyyttä ja antaa kokemuksen, että on oikeasti varautunut sen pahan päivän varalle. Se palkitsee myös siitä syystä, että se on jotain konkreettista paperisena ja/tai sähköisenä, eikä jää vain ajatuksen asteelle.